Minä aion tilittää 200 tuntia vapaaehtoistyölle tänä vuonna! Entä sinä?

Vuosi 2011 tulee olemaan hieno vuosi ainakin yhdestä syystä. Vuosi 2011 on nimetty vapaaehtoistoiminnan vuodeksi kaikissa EU-maissa. Kerrankin vapaaehtoistoiminta saa mielestäni ansaitsemaansa huomiota. Vuoden tavoitteena on tuoda esiin vapaaehtoistoiminnan merkitystä, lisätä vapaaehtoistoiminnan arvostusta sekä saada uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Tämän lisäksi teemavuonna halutaan kiittää vapaaehtoisia heidän tekemästä merkittävästä työstä. Ilman vapaaehtoisia moni lapsi jää ilman harrastusta ja moni vanhus ilman seuraa; monta metsään kadonnutta jäisi löytymättä ja monet festarit ja vaalikampanjat toteuttamatta.

Vapaaehtoisuus on itselleni niin kuin monelle muulle tapa löytää sisältöä elämään ja saada uusia kokemuksia. Parhaimmillaan ja hyvin järjestettynä vapaaehtoistoiminta on palkitsevaa kaikille osapuolille. Se tukee yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, tuo erilaisia ihmisiä yhteen ja antaa oppimisen kokemuksia ja uusia taitoja. Lukiessasi tätä tekstiä voisit miettiä, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä ja mikä motivoi juuri sinua. Haluaisitko vaikuttaa niiden asioiden puolesta? Haluatko oppia uutta ja saada uusia kokemuksia? Haluatko auttaa? Haluaisitko tutustua uusiin ja mielenkiintoisiin ihmisiin? Haluaisitko uutta sisältöa elämääsi? Jos vastasit yhteen tai useampaan vastaukseen kyllä, niin sinä kuten moni muukin olette soveltuvia vapaa-ehtoistyöhön. Tärkeää on vain löytää itselle sopiva tapa tehdä vapaaehtoistyötä. Tärkeää ei ole kilpailla siitä, että kuka tekee eniten tunteja. Jokainen tunti ja satsaus on arvokas! Siksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat jo tilittäneet tunteja yhteisen hyvän vuoksi!

PS. Ja tiedoksi kaikille niille, jotka eivät ole tällä hetkellä mukana: Piirissä on jokaiselle tilaa, jos vaan haluaa tulla mukaan. Kenenkään ei tarvitse jäädä nurkkiin lymyämään.

Hyvää alkanutta vapaehtoistoiminnan vuotta!

-Ida

Tänne saa antaa palautetta (mieluiten suoraan) ;)

Piirihallituksen ensimmäinen kokous sujui mitä mainioimmin, jos et ole vielä lukenut koostetta kokouksesta, niin se löytyy täältä: http://www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/toiminta/piirihallitus/kokous_2011-01-21-22

Kaiken kaikkiaan piirissä tapahtuu tällä hetkellä paljon, Napakettu on ihan ovella, valmistellaan syyskokoukselle jätettyä pontta, ja sen tiimoilta o mm. konsultoitu PäPaa, mietitty salkutusta (niin kuin jo ennenkin) ja vaikka mitä muuta. Piirihallitus jatkaa asian tiimoilta helmikuun kokouksessaan.

Musta tuntuu vahvasti, että tästä tulee vielä hyvä vuosi!

Palautteesta taas…
Tässä päivän ja illan mittaan olen punninnut sitä, mitä kaikkea saa/ei saa julkisesti kertoa. Mutta vielä enemmän sitä, miten partiolaisina hyökkäämme toistemme kimppuun. Täytyy sanoa, että se hiukan heikottaa.

Kirjoittelin ennen marraskuun neuvostoa tekstin palautteen antamisesta. ja tämä kirjoitus ehkä on jatkoa osin samalle aiheelle...
Maailmassa ei ole vain mustaa ja valkoista, on myös harmaan sävyjä ja luojan kiitos monenlaisia ihmisiä, persoonia ja tapoja toimia.
Joskus kuitenkin huolestuttaa (samalla kun ylläpidämme tavoitteita ja kauniita puheita toisten kunnioittamisesta ja itsensä kehittämisestä ja muusta sellaisesta, miten kohtelemme toisiamme), millaista esimerkkiä annamme ja millaista kuvaa kerromme ulospäin.

Onko oikeasti vapaaehtoistoimija ja hänen tekemisensä julkista riistaa aina? Jos joku mokaa/toimii toisin kuin oletetaan/toivotaan tarkoituksella/ajattelemattomuuttaan, onko oikea tapa toimia julkinen lynkkaus?

Miksi olen tätä pohtinut?
Monestakin syystä..
Tälläkin hetkellä ympäri maata meillä on pestejä, joihin kaivattaisiin päteviä ja hyviä tyyppejä. Juuri niitä, jota tekevät hommia sydämellään ja aatteen palolla, jotka hakevat innoitustaan siitä, että uskovat niin tekevänsä tästä maasta ja maailmasta pikkuhiljaa paremman. Mutta löydämmekö uusia vastuunkantajia, jos lynkkaamme nykyisetkin toimijat? Oikeasti? Vaikka partio välillä on munkin osalta niitä papereita, sähköposteja, kokouksia, niin mikään ei innosta niin kuin se seikkailija, joka tulee ja halaa ja sanoo: ”mulla oli kivaa tänään, kiitos”, silloin taas muistaa, miksi jaksaa sitä hallintopartiota. Miten pitkään se ilo kaikille riittää, jos muuten sontaa valuu alaspäin?
Hiukan laittaa kiukuttamaan, kun emme kanna aikuisina ihmisinä vastuuta toistemme kunnioittamisesta ja arvostamisesta. Kaikkien kanssa ei tarvi olla samalla aaltopituudella, itsekin koen, että harrastuksissani mulla on oikeus hiukan ”valita”, kenen kanssa teen ja mitä. Työelämässä tälläistä luksusta harva kokee. Muttei mulla silti mielestäni ole oikeutta julkisesti ketään(tai keitään) kyllä mollatakaan, kai?
Ainakaan ennen kuin olen pyrkinyt antamaan palautetta, kysymään ja selvittämään asioiden tilaa.

Olen ehkä sinisilmäinen, liian nuori ymmärtääkseni tai mitä tahansa, mutta väitän, ettei yksikään tälle liikkeelle töitä tekevä tarkoituksella toimi loukkaavasti, vaan hänellä on siihen joku syy, on se tarkoituksen mukainen tai ei, niin niistä kannattaa kysyä, puhua ja vihjaista…
Kaikki selviää jos niin tahdotaan. Se yhteinen näkemyskin, jos niin tahdotaan.

Palautteen antamisen lisäksi toivon tälle vuodelle avoimuutta, joka suuntaan. Jos joku ei tajua informoida oikein, kerron siitä. Jos joku ei toimi mielestäni oikein, annan palautetta. Ja muistan, että on myös muita kanavia, kuin sosiaalinen media, vaikka se hirmu hyvä onkin, ja vaikka mäkin siitä diggaan :) Koitampa muistaa tietynlaisen kritiikinkin siellä liikkuessani ja taas koitan muistaa kysyä lisää, jos hämmästyttää…
Tässä mun helmikuun uuden vuoden lupauksia...

Nyt silti ehkä kuitenkin jo julkisesti lynkkasin jonkun.. on tää vaikeeta.. ;)

Mutta siis, tännepäin saa soittaa koska vaan, kuka tahansa lippukuntatoimija, äiti, isä, piiritoimija, naapuri piiritoimija, sp:n tyyppi, kuka vaan, varsinkin siinä kohtaa jos meikäläinen (taas) on tehnyt jotain ihan ufoa!